20 :: ratsastusko helppoa ?

Kysyt minulta mitä harrastan. Vastaan, olen ratsastaja. Sanot se ei ole urheilua. Sanot se on helppoa. Sanot se ei vaadi taitoa. Sanot me vain istumme siellä. Sanot emme ole urheilijoita. Sanot että se on vain typerä harrastus.

Mutta kysyn sinulta,

Oletko koskaan luottanut johonkin niin arvaamattomaan.

Johonkin jolla on oma mieli. 

Oletko koskaan tippunu 1.80 m 35 km tuntivaudissa. 

Oletko koskaan juossut täysiä kohti kiinteää estettä. 

Oletko koskaan hypännyt minkään sinua korkeamman yli. 

Oletko koskaan suorittanut tanssia eläimen kanssa joka ei puhu samaa kieltä. 

Oletko koskaan yrittänyt käsilläseisontaa liikkuvan eläimen päällä. 

Onko sinulla ollut koskaan joukkuekaveria joka on sinua 10 kertaa isompi? 

Oletko koskaan harjoitellut 5h päivässä 7 päivää viikossa? 

Onko sinulla koskaan ollut yhteyttä 600 kiloisen eläimen kanssa? 

Oletko koskaan riskeerannut elämäsi harrastuksen takia? 

Joten ennenkuin aliarvioit meidät. Mieti. Ymmärrätkö herkän siteen?  Vieläkö luulet sen olevan helppoa...

Tämän tekstin bongasin facebookista jo jonkun aikaa sitten, mutta nyt vasta todenteolla aloin miettimään sitä. Ratsastus ei tosiaan ole mikään helppoa laji ja sen eteen täytyy tehdä paljon saavuttaakseen haluamansa. Aina ei kuitenkaan voi onnistua, eikä aina suju niinkuin olet suunnittellut, mutta ei kannata lannistua. Aina  voi saada uutta innokkuutta yrittää enemmän ja paremmin, että onnistuu saavuttamaan tavotteesi. Ja minun mielestäni mikään ei ole sen hienompaa kuin saavuttaa asettamani tavoite ja tuntea kun hevonen tottelee minun pienimpiäkin apujasi taukoamatta. Tai kun vaikka estekisoissa onnistun saamaan puhtaan radan ja minut kuulutetaan palkintojenjakoon. Silloin voin tuntea, että olen ylpeä itsestäni ja ratsustani, sekä että olen tehnyt jotain oikein. 

Ja kun kirjoituksen alussa luki että oletko koskaan luottanut johonkin niin arvaamattomaan, voin sanoa, että luotan Siuhun täysin, vaikka se joskus onkin hieman arvaamaton, mutta minua ei koskaan pelota tämän ponin  kanssa, sillä tiedän, että siihen voi luottaa. Jotkut luulevat, että ainoita luottoratsuja ovat ne vanhat kokeneet tuntiratsut, mutta minun mielestä jokaiselle se luottoratsu voi olla vaikka juuri ratsastuksen alkeita opetteleva varsa tai sitten se ratsastuskoulun vanha korkari. Jokainen pystyy päättämään ja tuntemaan sen itse. 

Ratsastuksessa tarvitaan myös paljon rohkeutta. Monikaan ei tosiaan lähde juoksemaan kiinteitä korkeita esteitä kohti tai hyppämään reilusti itseään korkeampia esteitä. Mutta me ratsastajat olemme rohkeita ja pystymme luottamaan ratsuumme näissä tilanteissa. Tosiaan luottamus ei tule heti. Senkin eteen täytyy tehdä töitä. Mitään ei saa ilmaiseksi. 

Sitäkään tunnetta ei pysty sanoin kuvailemaan kun yhtenä päivänä menin hakemaan Siuta talliin niin poni tuli hörisien tarhan portille vastaan. Ennen se on lähtenyt tarhan kauinmaiseen nurkkaan karkuun, mutta nykyään  tulee aina höristen portille vastaan. Nytkin voin jo tuntea pientä edistystä välillämme, sekä ratsastaessa, että muutenkin. Mutta todellakin on vielä paljon työtä ja tuskaa edessä.